Notting Hill (1999)

Neljät häät ja yhdet hautajaiset/Four Weddings and a Funeral (1994) oli täysosuma ja mukava menestyselokuva, jossa Hugh Grantin näyttelemä hajamielinen brittiaksenttiaan kauniisti käyttävä nuorimies ihastui amerikkalaiseen, saavuttamattomaan naiseen (jota näytteli upeasti ihanainen Andie MacDowell). Pitihän reseptiä hyödyntää. Tuloksena syntyi jälleen Richard Curtisin käsikirjoittama ja yhtä hieno variaatio Notting Hill (1999).

Ollaan Notting Hillin kaupunginosassa, jossa nuori heppu nimeltään William Thacker (Hugh Grant) pitää pientä matkaoppaita myyvää kirjakauppaa. Eräänä päivänä kauppaan tupsahtaa ostoksille hollywoodilainen tähtinäyttelijä, Anna Scott (Julia Roberts). Eikä siinä vielä kaikki. Vähän myöhemmin William lähtee hakemaan appelsiinimehua lähibaarista ja törmää kadulla kiireissään Annaan tuhoisin seurauksin. Molemmat saavat reilusti mehua päälleen. William tarjoaa Annalle mahdollisuutta tulla kotiinsa siistiytymään. Koti on ihan siinä vieressä sinisen oven takana. Anna empii ensin, mutta suostuu sitten ideaan.

William: Is this your first film?

12-vuotias: Well... actually it's my 22nd!

William: Any favorites among the 22?

12-vuotias: Working with Leonardo.

William: DaVinci?

12-vuotias: DiCaprio.

William: Of course. And is... is he your favorite Italian director?

Tällainen elokuva on tietysti täydellistä satua. Täydellistä ja ihanaa, mutta paradoksaalista kyllä saduissakin pitää olla oma sisäinen logiikkansa ja uskottavuutensa. Annan poistuminen Williamin kodista on elokuvan kriittinen kohta. Anna suutelee silloin äkkipäätä Williamia suulle, ja juuri tämä suudelma on katsojan koetinkivi. Onko se uskottava ja perusteltu? Siis mahdollinen?

Onhan sen oltava.

Kun elokuvan roolitusta pohdittiin, oli Julia Roberts tuottajien ykkösvalinta, joskaan he eivät uskoneet tämän tosielämän tähden hyväksyvän projektia. Toisin kuitenkin kävi, Roberts vakuuttui käsikirjoituksesta. Samoin Hugh Grant oli ilmiselvä valinta Williamin rooliin, olihan hänellä ja Richard Curtisilla jo lähes symbioottinen elokuvasuhde.

Julia Roberts on uskomattoman suloinen Notting Hillissä, ja Hugh Grant on aivan loistokunnossa. Elokuva lepää täysin heidän varassaan. Täyttä valkokangasmagiaa ja karismaa. Hyväntuulinen käsikirjoitus kuljettaa tarinaa sujuvasti kohti täyttymystä. Komediaksi tämä naurattaa kovin kevyesti, mutta koskettaa katsojan kaikkein romanttisimpia tunteita juuri oikealla tavalla. Liikutukseltakaan ei voi välttyä.

I'm also just a girl, standing in front of a boy, asking him to love her.

Tällaisien ainesten kanssa ei oikein voi epäonnistua. Ohjaajan tuolilla on istunut Roger Michell, joka kyllä on ohjannut elokuvia säännöllisen epäsäännöllisesti. Joukossa kelvollisia elokuvia, mutta eihän Michellin nimeä usein mainita, kun puhutaan persoonallisista auteur-ohjaajista. Ammattimies mutta ei kenties muuta. Käsikirjoittaja Curtis valitsi hänet Notting Hillin ohjaajaksi.

Elokuvan sivurooleja varmasti pohdittiin, mutta kukaan heistä ei oikeastaan nouse korvaamattomaksi ylitse pääparin. Itse asiassa, melkein toivoisi kiitetyn Rhys Ifansin sijaan jotakuta toista näyttelijää Williamin kämppäkaveriksi. Toki kiinnostavaa myös on se, että esimerkiksi Matthew Modine ja Alec Baldwin tekevät pienet roolit leffassa ilman krediittejä.

Elokuvassa on erilaisia sisäpiirivitsejä. Esimerkiksi Williamin asuntona toimivassa siniovisessa talossa on aikoinaan asunut käsikirjoittaja Richard Curtis. Ovi huutokaupattiin kuvausten jälkeen. Kun Annalta kysytään, paljonko hän tienasi viimeisimmästä elokuvastaan, hän mainitsee saman summan, jonka sai Notting Hillin tekemisestä. William lukee loppukohtauksessa Kapteeni Corellin mandoliini -kirjaa. Ohjaaja Roger Michellin piti ohjata seuraavana työnään sen filmatisointi, mutta hänen sairastumisensa muutti suunnitelmat. Julia Roberts näytteli Pelikaani muistio -leffassa, ja eräs asiakas tiedustelee Williamilta, myykö hän John Grishamin kirjoja. Williamin avatessa ruokakaapin, on siellä paputölkki, Mr. Bean on myös yksi Richard Curtisin töistä.

Elokuvassa ajan kulumista kuvataan näyttävällä, pitkällä kamera-ajolla, jossa Williamin kävellessä yhtä katua pitkin vaihtuvat kaikki vuodenajat. Lopputulos on onnistunut. Se kuvattiin kyllä yhden päivän aikana, mutta neljässä eri pätkässä, jotka morffattiin yhdeksi yhtenäiseksi otoksi. Pienenä yksityiskohtana voi huomata alussa raskaana olevan naisen, joka nähdään uudelleen otoksen lopussa nostamassa tuoretta vauvaansa.

Notting Hill on elokuva, jota on erityisen vaivatonta katsoa. Sen keston ajan ei tarvitse kantaa ei maailman kuin ei omiakaan henkilökohtaisia huolia harteillaan, vaan voi vain istua ja viihtyä ja nauttia huippuseurasta. Notting Hill on oman genrensä keskeinen teos.